perjantai 29. kesäkuuta 2012

Raivausta ja niittoa

Ville on lähes päivittäin raivannut niittyä raivaussahalla. Poistettavaa kasvillisuutta on niin paljon, ettemme ehdi käydä kesässä läpi koko niittyä.

Olemmekin nyt keskittyneet laitumen sisäpuolisiin osiin raivaten lähinnä pajukkoa ja vatukkoa. Aikaa vievää hommaa, mutta myös palkitsevaa, koska kätten työ tulee esiin heti.

Oheisessa kuvassa näkyy raivattua vatukkoa ja kuinka komeasti vanhat, maisemallisesti merkittävät, koivut tulevat pikkuhiljaa vatukkoryteikön keskeltä esiin.

Ville on myös raivaussahalla niittänyt keskiosan ensimmäisestä lohkosta, koska jostain syystä pässit kiertävät niityn reunoja syöden niityn keskiosasta vain satunnaisesti.

Laidunpaine tuntuu tällä hetkellä olevan liian pieni. "Laiskan pulskeat" pässit eivät ehdi syödä niittyä sitä tahtia kuin se kasvaa. Saa nähdä tasaantuuko laidunpaine loppukesää kohti, kun kasvillisuuden kasvu ja ravinteikkuus vähenevät.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Luttinen

Kuvassa on joukon pienin pässi, Luttinen. Se on tällä hetkellä myös arin, sillä Usko2 on kesyyntynyt niin, että sitä saa rahnuttaa poskesta ja kyljestä.

Luttisen erottaa toisesta mustasta, Leosta, koon lisäksi värimerkeistä. Luttisella on vähemmän valkoista päälaella ja lisäksi sillä on valkoiset sukat takajaloissa.

Lampaat rupesivat ennen juhannusta laiduntamaan metsän reunaa sekä naapurin reunaa. Naapuri sanoi, että on monesti saunalle mennessään katsellut pässien touhuja.

Pässit eivät ole hirveästi kulkeneet laitumen keskiosaa. Sinne näyttääkin jäävän paljon koiranputkia niitettäväksi. Näyttäisi myös siltä, että koiranputken kukista on mennyt maittavuus tai sitten pässit ovat löytäneet muita herkkuja.

Täällä on ollut kyllä todella huonot ilmat. Vettä tulee kaatamalla ja lämpömittari näyttää hädin tuskin + 12. Valkoiset pässit näyttävät ihan harmailta, kun ovat niin märkiä.

Pässit eivät näytä pistävän sadetta pahakseen. Mieluummin ne melkein laiduntavat sateessa kun mäkärien ja polttiaisten kiusatessa. Ja sadekelillähän ei ole syöpäläiset niin kiusaamassa.


keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Juhannusvieraat lähtivät eilen. Tuli kova ikävä, koska seuraavan kerran näemme vasta syksyllä. Talo tuntuu myös kovin hilkaiselta kaiken hulinan jälkeen.

Lapset nimesivät kuulemma kaikki loput nimettömät pässit, mutta aikuisille ei kylläkään selvinnyt, kuin että musta nimetön on Leo.

Jasmin (6 v) huomasi Uskossa ja Usko2, että niillä on eriväriset sorkat. Uskolla mustat ja toisella valkeat. Tarkka tyttö!

Juhannuksen aikana pässit ovat tottuneet ilta leipään tai ilta kauraan. Saimme paikalliselta kyläkauppiaalta kauraryynejä pässeille, jotka tuntuvat olevan niiden herkkua. Pässit oikein nelistävät laitumelta, kun kuulevat kauraämpärin äänen! Juostessaan ne määkivät innokkaina. Kysyttäessä kuka haluaa kauraa, porukasta kuuluu monen sävyinen "mää"!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kesävieraat

Rakkaat kesävieraat saapuivat eilen pitkän matkan jälkeen. Kesävierailla oli tuliaisia pässeille, nimittäin uusi akku paimeneen.

Olemme eläneet täällä jännittäviä aikoja, koska ukkosen jälkeen on ollut vain sadekelejä jolloin saimme huomata, että vanhan paimenen akku ei todellakaan toiminut enää kunnolla. Pässit ovat olleet käytännössä laitumella ilman sähköjä!

Sain soittaa sen seitsemänkymmeneen numeroon ennen kuin asia selvisi. Suuri kiitos kuuluu Karkkilan S-Raudalle, joka selvitti mistä päin Suomea kyseisiä akkuja löytyy.
Vielä isompi kiitos kuuluu papalle, joka jaksoi ajaa Hyvinkään Agrimarketiin vain ja ainoastaan meidän akun tähden. Ei voi kun todeta, että minulla on maailman parhaat isovanhemmat, ei yksin tämän asian tähden, vaan muutenkin!!!

Kesävieraat eli siskoni perhe saapui uuden akun kera tosiaan eilen. Lapset olivat kuumeisesti miettineet nimiä pässeille. Laidunkierroksen jälkeen näyttää siltä, että tuttavalliseksi heittäytynyt musta nimetön pässi on saanut nimekseen Leo. Muitakin nimiä oli jo valmiiksi mietittynä, mutta lasten pitää ensin paremmin saada kontaktia  pässeihin, jotta voivat nimetä ne.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

"Usko2"

Ajattelin pikkuhiljaa postata tänne esittelyt pässeistä ja niiden tuntomerkeistä sekä luonteen piirteistä.
Luonteen piirteetkin muuttuvat, sillä aluksi Usko-Eevertti vaikutti pomolta, kun oli tallissa niin rohkea ja tuttavallinen meitä kohtaan. Niitylle päästettyä kuitenkin huomattiin, että ruolle persoin pässi eli Rohmu olikin ulkona pomo.

Kuvassa on nimetön pässi, jota kutsumme Uskokakkoseksi, koska se on saman näköinen kuin Usko-Eevertti eli valkoinen. Uskosta sen kuitenkin erottaa selkeästi mm. koosta sekä naamasta.
Usko2 on jäänyt vielä hieman etäiseksi. Aluksi se oli todella arka, mutta pikkuhiljaa myös se uskaltaa ottaa meihin kontaktia.

Usko2 on myös rumin pässi mitä porukasta löytyy. Sen villa vaikuttaa hapsuiselta ja rähjäiseltä. Myös sen silmän reunukset ikään kuin punottavat. Sillä on myös kaikista pienimmät kivespussit.
Yleensä Usko2 myös kulkee joukon viimeisenä, paitsi tänään, kun pässit jossain vaiheessa vaelsivat peräkanaa laitumelle, niin Usko2 kulki toisena joukossa Usko-Eevertin johdattaessa laumaa laitumelle. Usein myös molemmat Uskot nukkuvat tallissa vierekkäin.

Mielenkiintoista seurata miten suhde Uskokakkoseen kehittyy ja millainen pässi siitä kasvaa.

Ukko jyrii

Eilen pojat kokivat todennäköisesti ensimmäisen ukkosen. Ne olivat laitumella ensimmäisten jyrinöiden aikana. Hieman paniikinomaisin elkein pässit hölkkäsivät talliin.

Tallissa pässit oli melko rauhattomia. Veimme niille Villen raivaussahalla kaatamia koivun runkoja puuhattavaksi.

Kohta ukkonen pakotti jo ihmisenkin sisätiloihin, sillä salamat vain suhahtelivat ja taivas antoi vettä kaatamalla. Täällä ukonilma tuntuu voimakkaammalta kuin kotopuolessa. Jestas, että maa kumisi ja ikkunatkin helisi, kun ukkonen jylisi n. 3 km päästä ohi.

Paikallisen viisauden mukaan vain lännestä nouseva ukkonen tulee ihan päälle. Tämä ukkonen nousi itä-kaakosta ja meni onneksi nipin napin vierestä ohi.

Ukkosen jälkeen pässit makoilivat tallissa rauhallisina ja lähtivät oven avattuamme heti laiduntamaan.

Pässit ovat nyt laajentaneet liikkuma-alaa. Ne ovat löytäneet naapurin rajalla olevan pitkän heinikon sekä haavikon.

Pässit aiheuttivat meille eilen iltamyöhällä saunan jälkeen ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Ne ei olleet tallissa ja laidun näytti tyhjältä! Äkkiä vaatteet niskaan ja sateeseen poikia etsimään. Sieltähän ne löytyivät heinikon siimeksestä. Olivat syöneet itsensä ihan pyöreiksi. Alla muutamia otoksia pojista:




lauantai 16. kesäkuuta 2012

Laidun lohko 1

Olemme jakaneet n. 2 ha niityn kahteen lohkoon. Ohessa ei mittakaavassa oleva suuntaa antava pohjakuva ensimmäisestä laidun lohkosta.

Lohko rajoittuu pohjoisesta metsään, jonka takana häämöttää meidän rantaviivaa. Rajasimme laitumen osittain metsän puolelle, mutta ainakaan vielä pässit eivät ole käyneet siellä, ellei ensimmäistä karkumatkaa oteta huomioon. Silloin ne painuivat rinteestä alas metsikköön kököttämään varpujen ja suopursujen sekaan.

Etelästä laidun rajaantuu mökin pihapiiriin sekä toiseen laidun lohkoon. Pässit ovat jo haaveillen pälyilleet toisen laitumen suuntaan...

Lännestä laidun rajaantuu metsään ja idästä naapurin pihaan. Vielä pässit eivät ole siellä asti käyneet. Saattaa olla etteivät käykään, sillä edessä on tiheä vatukko näkösuojana, jota on naapurin puolelta jo hieman ehditty raivata alas.

Piirrokseen on keltaisella katkoviivalla merkitty poikien tähän asti kulkema alue. Melko tarkkaan pojat on edetessään popsineet koiranputken kukat. Niitty muuttuu valkoisesta keltaiseksi, koska myrkylliset niittyleinikit jätetään rauhaan.

Olemme myös huomanneet, että ne saattavat aloittaa kukilla. Vaihtavat ruohoon tai heinään ja sen jälkeen hamuavat lehdeksiä.

Onkohan niityllä tarpeeksi virikkeitä ja vaihtelua pässipojille vai pitäisikö sinne vielä kaataa puita? Jonkin verran nuorta haapaa olemme jo kaataneet, mutta pojat eivät vielä ole käyneet siellä asti.
Niityllä on myös muutama isompi kivi ja ilmeisesti aikanaan niityltä raivattu kiviröykkiö. Eilen illala Usko-pässi kiipeili kiven päällä ja kurotteli mitäpä muutakaan kuin kukkia.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Rohmu

Nyt oli vihdoin aikaa keskittyä tähän samsung galaxy laitteeseen. Taisin hoksata miten tällä saa kuvia tänne bloggeriin.

Kuva on pikipäin niityltä räpsäisty. Etualalla on Rohmu-pässi, joka tuli uteliaana nuuhkaisemaan minua.

Huomattiin aikaisemmin, että pässit taitavat pelätä vieraita. Asia sai tänään vahvistuksen, kun naapurista kävivät lampaita katsomassa. Pässit oli palailemassa talliin laitumelta, mutteivät uskaltaneet tulla vieraat kuulleessaan ja nähdessään. Vasta kun kuulivat minun äänen uskalsivat kipittää talliin.

Mikäli tämä kuvan postaus vihdoinkin onnistuu, niin huomenna luvassa pässikavalkaadi.

Niittytyöt alkaneet

Pässipojat on olleet keskiviikosta asti onnistuneesti ulkosalla. Keskiviikkona vielä laudalla vahvistetussa totutteluaitauksessa, mutta eilen ja tänään laitumella. Pässit tekevät laitumelle tunnin-kahden tunnin tuikkeja.

Mäkärät kiusaavat pässejä kovasti. Pässit potkivat jaloillaan itseään, mutta kun mäkärämäärä alkaa olla sietämätön, ryntäävät ne talliin suojaan lepäämään ja märehtimään.

Pässit ovat melko järjestelmällisesti edenneet laitumella. Lähinnä kulkevat laitumen keskiosia koiranputken kukkia mutustellen. Tänään ne kävivät laitumen pajukkoa riipimässä. Pässit selkeästi liikkuvat enemmän illalla, kun on viileämpää ja vähemmän mäkärää.

Ennen pässien laitumelle laskua vedimme osaan kohtaa aitaa vielä neljännen langan melko alas. Ja itse asiassa ajattelimme, tai ainakin luulemme ajatelleemme, kuin pässi. Laitumelle näkyi metsän suuntaan aukon näköinen kohta. Kävimme pelkän langan lisäksi naulaamaasa sinne lankkua. Olemme houkutteleviin karkauskohtiin, joista itse pässeinä luikkisimme maittavimmille apajille, laittaneet myös sähkölanganpätkiä liehukkeiksi.

Eilen jouduimme houkuttelemaan pässit totutteluaitauksesta laitumelle. Ne ei meinanneet millään uskoa, että nyt siitä voi kulkea eikä säkäriä tule.

Pässit on ruvenneet nyt puskemaan toisiaan. Välillä ilmeisesti mittelevät, mutta välillä myös leikkivät ja ilmeisesti hierovat kutiavaa päätään. Meitä ei ainakaan vielä ole yritetty puskea, emmekä sitä salli tai lietso.

Usko-pässi tuli eilen laitumella ihan liki. Se jo ekana iltana lampolassa nuuhki mun naamaa eli "pussas". Ja nyt laitumella se kävi antaa mulle pusun. Villeä ne myös kovin seurailee laitumella.

Eivät myöskään häiriinny, kun puuhataan tallissa. Alkavat selkeästi tottua talon tavoille. Itsellä on silti vielä pienoinen epävarmuus takaraivossa, että noinkohan ne mahtavat olla karkaamatta.

Kiitos kaikista kommenteista! Niitä on mukava lukea. Osaan niistä jo hieman vastailin tekstissä, mutta Elinalle vielä terkkuja, että tuliko Jasminin kortti perille. Sillä meillä oli juurikin tarkoitus, että lapset saa nimetä pari pässiä. Vaikka aitä kurjempi ne on syksyllä teurastaa, mitä "inhimillisempiä" ne on. Ja mummulle terveisiä, että tosiaan pässit pitävät mielen ja jalat vilkkaina!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Olemme tehneet aitaa, aitaa ja hieman vielä aitaa


Lampaat tulivat sunnuntaina iltapäivästä Lepistön lammastilalta melkoisen seikkailun jälkeen, kun niitä ajelutettiin pakettiauton perässä metsäteitä ensin melko monta kilometriä harhaan ennen kuin löysivät perille. Pakettiauton takaosassa heinien seassa kökötti kuusi suloista pässipoikaa. Olivat paljon pienempiä kuin olin kuvitellut! Eikä mikään ihme sillä pässit ovat viime syksyisiä eli eivät ihan vuosikkaita.

Pidimme pässejä tallissa ensimmäisen yön. Olimme saaneet lammaspaimenelta vinkin pitää lampaat  2-3 päivää sisällä, vaikka mieli niitylle ne tekisikin päästää. Emme malttaneet aivan täysin ohjetta noudattaa, sillä jo seuraavana päivänä pienoisen aidan kohennuksen jälkeen päästimme pässit niitylle.

Tunnin verran meni hyvin. Sitten Rohmuksi nimeämämme ahne pässi sai aidasta tällin ja porukka juoksi pakokauhun omaisin elkein tallin taa. Olimme ensin tyytyväisiä, että tälli tuli ja kaikki hyvin.
Kohta meille kuitenkin valkeni, että mikään ei ole hyvin. Laidun oli tyhjä ja pässipojat tiessään!

Pässit oli painattaneet paniikissa lankojen läpi metsään, josta saatiinkin kuin saatiinkin ne houkuttelemalla takaisin aitaukseen. Aitauksessa ne painelivat suorinta päätä talliin nuolemaan kivennäistä. Pam, ovi kiinni ja pässit saivat lopun päivää olla kerppujen varassa tallissa!

Ensimmäisenä päivänä pässit olivat niin nälkäisiä, että niille kelpasi ihan kaikki maitohorsmasta lähtien. Pihlaja tuntui olevan maittavampaa kuin koivu. Seuraavana päivänä, kun pässit olivat päässeet tuoreen ruohon makuun, eivätkä olleet enää niin nälkäisiä, maitohorsmat eivät enää oikein kelvanneet.

Ei auttanut muu kuin taas rukata aitaa. Totesimme tehneemme aidan lähinnä kai hevosille... Laskimme alalangan maastonmuodoista riippuen 15-30 cm, keskilanka 50-60 cm ja ylälanka n. 80 cm. Se oli sellainen kolmen tunnin urakka.

Aikaa tässä aitahommassa turaantuu aivan älyttömästi. Sen saimme huomata tänään, kun päätimme tehdä pässipojille totutteluaitauksen tallin eteen. Klo 06 heräsimme kaatamaan aitatarvikkeita omasta metsästä ja klo 11.20 tarha oli mukamas lammaspitävä ja pässit pääsivät ulos. Klo 11.43 pässit olivat taas karanneet ja saatu kiinnikin!

Noita perhanan pässinpäitä ei tunnu pidättelevän mikään! Johan yksi niistä kekkasi aidassa sopivan kokosen rakosen ja karkasi kolmen sähkölangan ja kolmen lankkuaidan takaa! Ja neljä muuta terhakkaana perässä! Kaksi jäi loukkuun aitaukseen ja paniikissa juoksuvat talliin turvaan. Ville oli juuri hetkeä ennen karkaamista ehtinyt todeta heinää mutustavista lampaista lauta/sähköaitauksessaan, että ompa idyllisen näköistä... Kohta jo ärräpäät lentelivät.

Houkuttelemalla saatiin karkulaiset takaisin ja taas tallin ovi säppiin! Ei muuta kuin aitaa korjaamaan, operaatio 3.

Vedettiin lisää lankkuaitaa ja lisää sähkölankaa. Nyt totutteluaitauksessa alin sähkölanka on n. 5 - 10 cm korkeudella.

Klo 15.15 uusi yritys. Keräsimme kottikärryllisen heinää niityltä aitaukseen ja päästimme taas pässit ulos. Nyt ne ovat olleet totuttelutarhassa siitä lähtien. Käyvät pienen tuikin ulkona syömässä ja kipittävät takaisin talliin sääskiä pakoon. Olemme pitäneet huolen, että niillä riittää aitauksessa syötävää. Nyt hieman jännittää, kun täältä naapurista palailemme takaisin mökille, että onko operaatio 3:kin vesitetty...

Rohmun lisäksi olemme nimenneet kaksi muuta pässiä. Pässipojista löytyy Usko-Eevertti sekä Luttinen. Uskosta tuli Usko siksi, että se on kaikkein kesyin pässi ja uskalsi ensimmäisenä ottaa meihin kontaktia. Se myös ensimmäisenä avasi suunsa ja päästi jo ensimmäisenä iltana vienon "mään" sekä meille että lampaita katsomaan tulleelle Onni-kissallemme. Luttinen on suloinen pieni, vain 18,6 kg pässipoika. Tosin luulemme, että se on kaikkien karkailujen "aivot", joten ehkä pässi ei olekaan niin "luttinen" vaan itse Peeveli!

Niin, olemme myös punninneet osan pässeistä. Ne, jotka saimme kiinni ilman suurempaa paniikkia. Usko-Eevertti on toiseksi suurin pässi ja painaa 25 kg (Rohmu on isoin). Lisäksi punnitsimme kaksi pässiä, joilla ei nimiä toinen painoi 22,8 kg ja toinen 22 kg. Ja miten ne sitten punnittiin? Pässi Kirsin syliin ja henkilövaakaan Villen kirjatessa lukeman ylös!

Huomenna on operaatio aidan madaltaminen, again. Kuinkahan monta kilometriä olemme jo kävelleet aitaa kiertäessämme. Ja kuinkahan monta kilometriä vielä tulemme aitaa kiertäessämme kävelemään?

Kuvia en saa vieläkään lisättyä. Tähän yritin liittää pässipojista ryhmäpotretin, mutta 45 minuutin lataamisen jälkeen luovutin. Pässejä on kuitenkin kaksi valkoista, kaksi mustaa ja kaksi harmaankirjavaa, jotka jo selkeästi erottaa toisistaa sekä värityksiltään että tavoiltaan.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Hikinen urakka!

Huh, tiistaista eiliseen olemme painaneet vähintään täysiä työpäiviä aidan ja tallin parissa. Nyt aita on valmis ja talli tyhjennetty. Kaikki on valmiina lampaiden tulla!

Aidan pitävyys hieman huolettaa, sillä koirat hyppivät aidan läpi mennen tullen eikä sähkö ilmeisesti tuntunut niiden karvan läpi.

Meidän nuorempi koira, Hilda, seistä jökötti sähkölangassa hetken kiinni. Ajattelimme jo, että eikö sähköiskua vieläkään tule, mutta hetken perästä koira haukahti ja loikkasi kauemmas. Melko kauan aidassa pitää olla kiinni, jotta isku turkin läpi kulkeutuu. Nyt nuorempi koira kuitenkin tuntuu varovan lankoja, joten ilmeisesti se ainakin käsitti mistä nipistys johtui.

Pitää taluttaa pässit saamaan tälli aidasta, josko ne ymmärtäisivät sillä tavalla välttää lankoja ja pysyisivät niiden sisäpuolella.

Tämä bloggaus täältä "periferiasta" ei oikein ota onnistuakseen, ei tietokoneella eikä koulusta lainatulla Samsung Galaxyllä. Nyt olen naapurissa bloggaamassa omalla tietokoneella. Ainakin vielä yhteys näyttää hyvältä.

Kuvia olen kovasti ottanut työvaiheista ja yritän niitä saada ladattua näytille myöhemmin.